Silloin kun lapset olivat elämässäni vasta pilkkeenä silmäkulmassa, visioin joskus, miten ihanaa olisi askarrella yhdessä omien lasteni kanssa. Ja nyt kun minulla on heitä kaksi, yhdessä askarteleminen onkin meille aika tavallista puuhaa, varsinkin isomman kanssa.

Askartelemisen luonne on vaan lasten kanssa vähän erilainen kuin mitä olin kuvitellut. Mielikuvissani minä puuhaan omia kädentaitoprojektejani samalla kun mini-ihmiseni keskittyvät omiin näperryksiinsä. Mutta eihän se niin mene. Lasten kanssa askarteleminen on sitä, että yrität estää 2-vuotiasta läästimästä liimaa pöytään tai omaan tukkaansa ja toteutat 4,5-vuotiaan visioita siitä, mitä hän haluaisi askarrella muttei vielä ihan osaa. Jos ottaa tavoitteeksi tehdä jonkinlaista omaa projektia siinä sivussa, se jää joko muun säätämisen jalkoihin tai saa leimallisia erikoispiirteitä innokkailta apureilta.

Tämä on minulle vähän vaikeaa. Haluaisin joskus keskittyä myös omaan tekemiseeni, enkä aina vain toimia muusana ja opastajana muille. Yhdessä tekeminen on kuitenkin mukavaa, joten ehkä tällainen itsenäisempikin askarteluvaihe vielä koittaa, kun lapset vähän kasvavat.

Pääsiäinen on yksi niistä ajoista vuodenkierrossa, kun melkein joka perheessä askarrellaan. Pienimmät eivät vielä itse saa höyheniä kiinni pajunoksiin, mutta urakka on kuitenkin niin helppo, että kädentaidottominkin äiti tai isä siitä selviää. Tänä vuonna kunnostauduimme jopa niin, että askartelimme myös pääsiäiskortteja. Lasten kanssa korttien askartelu on ihan hauskaa, jos itse keksii mallin, jossa riittää lapsille tarpeeksi helppoja työvaiheita.

Pääsin muuten itsekin tänään oikein kunnolla palmusunnuntain tunnelmaan, kun lapset innostuivat virpomisesta ja saamistaan suklaamunista. Pienempi ei vielä paljon touhusta ymmärtänyt, mutta oli innolla mukana isosiskonsa esimerkkiä noudattaen.

Hauskaa pääsiäisen aikaa kaikille!