Olen kuullut joidenkin ystävien ja tuttavien sanovan, että tammikuu on itse asiassa joulukuuta pahempi, koska ei enää ole joulua odotettavana eikä toisaalta kevätkään ole vielä ihan nurkan takana. En voisi olla enemmän eri mieltä! Tammikuussa on usein jo vähän aurinkoisempaa kuin ennen joulua (katso vaikka ikkunasta ulos, juuri nyt sattuu vihdoinkin sää suosimaan), kevään ensi merkit tulppaanit alkavat hiipiä kauppoihin, vuoden suurimmat lumisateet saadaan tammi-helmikuussa ja kevään esikasvatusten suunnitteleminen alkaa olla enemmän kuin ajankohtaista.

Jos aurinko vihdoin paistaa, herää ainakin minussa valtava sisustus- ja kodinlaittobuumi. Ei ole sattumaa, että ihmisillä on tapana uusia verhojaan juuri kevättalvella. Itse olen ahkeroinut jos jonkinlaisen huonekaluprojektin parissa ja samalla taas asettanut päässäni remonttihommia tärkeysjärjestykseen, joten ei ihme, että tuntuu kiireiseltä ja kevät vaikuttaa olevan jo aivan nurkan takana.

Siinä missä marraskuussa tekee mieli kyseenalaistaa koko maalla asumisen järkevyys, uuden vuoden alkaessa syyt taas muistuvat mieleen. Kohta pääsee jo leikkaamaan omenapuita ja aloittamaan puutarhavuoden, valon lisääntyessä voi iltaisinkin puuhastella vaikka mitä kädentaitohommaa sisällä ja ulkona ja pihaakin katsoo aivan uusin silmin, kun tietää, että mielessä muhivia projekteja pääsee taas pian toteuttamaan.

Myönnän kuitenkin, että vallitsevalla korkeapaineella ja kauniilla säällä saattaa olla jotain tekemistä innostukseni kanssa. Ehkä tammikuukaan ei tuntuisi niin ihanalta, jos sataisi vettä. Mutta silti kalenterin kääntyminen uuden vuoden puolelle merkitsee minulle aina uuden alkua ja energiatason nostoa, joten aionkin nyt nauttia tästä (kevät)talvifiiliksestä täysin rinnoin. Mitä mieltä sinä olet, onko tammikuu innostavaa aikaa vai masentava ei-oikein-mikään-kuukausi?

The post Tammikuu on toivoa täynnä appeared first on Menolippu Maalle.

Aivan kuin salaa itseltäni meille hiipi joulunpyhinä lisää vanhoja aarteita. Kun toisella kädellä siivoan varastoja, toisella hankin taas kaikenlaisia ihanuuksia lisää. Joku voisi väittää toimintaa epäloogiseksi, mutta itse sanon, että juuri näin sen pitää mennäkin. Kun hankkiutuu eroon turhasta, on taas lupa ottaa tilalle sellaista, mitä oikeasti haluaa.

Kävimme jouluna siis mammani luona, joka asustelee nykyään jo vanhusten palvelutalossa. Mamman vanhaa kotitaloa on jo jonkin aikaa tyhjennetty kaikenlaisesta tavarasta, ja niinpä kävimme samalla reissulla kurkkaamassa taas mamman talolla. Samalla aarrevarastoni saivat hieman täydennystä.

Vanha karttapallo on nuorena kuolleen enoni vanha ja luultavasti peräisin jostakin 60-luvulta. Sen puisessa pohjassa lukee sen hinnan olleen aikoinaan 90 markkaa. En ehtinyt koskaan tavata enoani, joten on mukavaa saada tällainen muistutus hänestä. Lisää tunnearvoa tuo se, että muistan lapsuudestani usein katselleeni samaa karttapalloa mamman ja pappan luona kaapin päällä.

Toinen löytö on vanha jakkara, jonka maali on jo aika lailla irtoamassa. Talossa oli toinenkin samanlainen jakkara, mutta se oli jo melko huterassa kunnossa. En vielä tiedä, maalaanko tämän jakkaran joskus uudestaan vai annanko olla tällaisenaan. Veikkaan, että laiskuuksissani en ainakaan vähään aikaan saa tehtyä sille mitään.

Kolmas hyvä löytö oli punainen öljylamppu. Meillä on jo entuudestaan yksi melkein samanlainen, vähän pienempi ja ruostuneempi vain. Niistä tulee hyvä pari kuistille koristeeksi ja toki käyttöönkin aina kun tarvitaan tunnelmavaloa.

Neljäntenä meille kotiutui vanha emalinen pesuvati. Saunan vadit ovat meillä olleet muovia, mutta sitä mukaa kun niitä hajoaa, voisi tilalle hankkia kauniimpia emalisia.

Oli muuten tosi omituinen tunne käydä mamman talossa ilman talon emäntää itseään ja nähdä kaikki jäljellä olevat tavarat pois alkuperäisiltä paikoiltaan. Eihän siitä ole kuin hetki vain, kun kaikki kokoonnuimme joka vuosi mamman luokse joulupäivää viettämään ja joimme mehua ja kahvia olohuoneen pöydän ääressä. Muutokset ovat tapahtuneet pikkuhiljaa vähän huomaamatta, mutta yhtäkkiä muistot palaavat mieleen, kun paikoiltaan pois siirrettynä jonkun ihmisen omaisuus muuttuu vain sekalaiseksi roinaksi pahvilaatikoissa.

Mamman talolle jäi vielä muitakin aarteita, muun muassa tuollaisia kuvassa näkyviä Riihimäen lasin purkkeja, joita minulla on pari ennestäänkin. Sovimme kuitenkin äitini kanssa, että hän tekee siskonsa kanssa lopuista mamman tavaroista yhdessä jakoa, ettei kukaan jää ilman.

Luulen muuten, ettei mamma osaisi aavistaa, mitkä hänen tavaroistaan miellyttivät juuri minun silmääni. Vanha lohkeillut jakkara ja ruostunut emalivati? Jo on aikoihin eletty! Onneksi jokainen saa päättää itse, minkälaisia omat aarteet ovat.

The post Aarrejahdissa eli lisää vanhaa tavaraa tupaan appeared first on Menolippu Maalle.

Sattumoisin tämä minun bloginikin on nyt aika tarkkaan vuoden ikäinen. Niinpä nyt taitaa olla hyvä aika pitää myös pieni katsaus blogin menneeseen vuoteen ja luotsata askeleita tulevaan.

Alkuvuonna 2017 tein perheen kanssa metsäretkiä ja ruokin lintulaudalla lintuja. Tänäkin vuonna tarjoilut on jo katettu esille, mutta lähinnä vasta talitintit ovat löytäneet paikalle. Lisäksi harjoittelin ruuan valmistusta leivinuunissa.

Lupaus vuodelle 2018: Aion oppia tekemään leivinuunissa pataleipää ja pizzaa.

Kevättalvella maalattiin ruusuhuoneen lattiaa, ihasteltiin huoneen perinteisiä sähkötöitä ja tulihan se huone jossain vaiheessa valmiiksikin. Vaikea uskoa, että siitä on vasta niin vähän aikaa! Nyt huone on jo kovassa käytössä ja osa arkea. Miten ikinä pärjäsimmekään ilman ruusuhuonetta. Lisäksi ompelin tyttärelle mekon, mutta sittemmin ompelukone on päässyt pölyttymään ihan itsekseen.

Lupaukset vuodelle 2018:

Sisustan ruusuhuoneen valmiiksi. Työpöytä ja työtarvikekaappi ovat vielä vähän sinne päin, ja parempi mattokin huoneeseen tarvitaan. Sängyssäkään ei ole vielä kunnollista patjaa.

Korjautan ompelukoneen taas kuntoon ja alan surautella kaikkia suunnittelemiani töitä, kuten toisen mekon tyttärelle. Voisin vihdoin uskaltautua kokeilemaan myös ompeluksia trikoosta.Kevät meni aika lailla puutarhahommista intoillessa, ja paljon saimme myös aikaan. Yritin muun muassa yhdistää lastenhoitoa ja puutarhatöitä, ja se taisikin olla koko kesän teema. Toisaalta sain slaagin rikkaruohoista. Aikaisemmin kevättalvella olin vannonut luonnonmukaisen puutarhanhoidon nimeen ja julistanut, ettei sen pihan nyt niin tip top tarvitse olla.

Lupaus vuodelle 2018: Yritän ottaa rennommin myös pihastressin iskiessä. Miljoona keskeneräistä projektia tarkoittaa miljoona hauskaa asiaa tekeillä.

Keski- ja loppukesä kului sekin tiukasti puutarhassa. Suurin yksittäinen saavutus oli kivipuutarhan perustaminen, joka olikin paljon nopeampi homma kuin pelkäsin. Mielenkiinnolla odotan miltä se näyttää ensi kesänä, kun kasvit ovat päässeet kunnolla kasvun vauhtiin. Hullaannuin myös jälleen kerran rompepäivillä.

Lupaukset vuodelle 2018: Teen pihalle vähintään yhden uuden kukkapenkin ja viimeistelen kasvimaa-aitauksen.

Syksyllä minuun iski jonkinasteinen kaipuu kaupunkimaisemiin, ja sadonkorjuun määräkin taisi vähän rasittaa. Onneksi intoa antoivat puutarhajuhlat, joissa ikävä kyllä satoi ja oli luvattoman kylmä. Keräsin talteen perennojen siemeniä, ja taisin niistä jotain kylvääkin (en enää muista mitä ja minne). Pohdiskelin myös työasioita, muun muassa kerroin siitä, miten olen onnistunut työllistämään itseni maalta käsin. Myös uutta remonttia pantiin alulle.

Lupaukset vuodelle 2018: Teemme vessan remontin valmiiksi. Järjestän lisää juhlia. Hankin lisää perennoja. Käytän kaiken intoni ja tarmoni, että työasiat menisivät hyvin tulevanakin vuonna ja että saisin lisää mielenkiintoisia ja antoisia projekteja.

Myöhäissyksyllä ja talven alussa sain pienen sisustuskärpäsen pureman. Pohdin vanhan talon sisustusta, eteisen säilytysratkaisuja, maalasin kalkkimaalilla, kesytin tavarakaaosta ja nyt viimeisimpänä pohdin vanhan talon kylpyhuoneratkaisuja.

Lupaus vuodelle 2018: Aion sisustaa vielä enemmän! Pikkukaappi vessan seinälle on jo työn alla, ja pian työlistalle päässee myös lastenhuoneen pulpetti. Lastenhuoneessa on muitakin muutoksia, joista toivon pääseväni kertomaan pian.

Tässä olikin samalla lista siitä, minkälaisia aiheita voitte odottaa näkevänne tässä blogissa tulevana vuonna. Toivottavasti pysytte mukana menossa jatkossakin. Mukavaa ja menestyksekästä uutta vuotta itse kullekin!

The post Blogivuosi 2017 paketissa ja lupaukset vuodelle 2018 appeared first on Menolippu Maalle.

Meillä tehtiin kokonaan uusi kylpyhuone reilu pari vuotta sitten eli silloin, kun kuopus oli ilmoittanut tulostaan. Entisessä pikkuruisessa wc-kylpyhuoneessa oli esikoisen pepunpesu ja vaippojen vaihto ollut sen verran hankalaa, että päätimme yksissä tuumin uuden kylpyhuoneen rakentamisen olevan käsillä. Kylppäristä tehtiin juuri niin tilava kuin oli mahdollista ilman, että tilaa tuli silti yhtään haaskattua. Erillistä kodinhoitohuonetta ei talossa ole, joten kylpyhuoneeseen piti mahduttaa vessan, käsienpesualtaan ja suihkukaapin lisäksi myös pesutorni.

Halusimme kylppäriin ehdottomasti suihkukaapin kapistuksen rumasta ulkonäöstä huolimatta. Emme halunneet roiskia vanhan talon sisällä vedellä enempää kuin on pakko, joten suihkukaappi oli itsestään selvä valinta. Vesiputket asennettiin pintaan, jotta mahdolliset vuodot olisi helpompi nähdä.

Suihkukaapin kolhoa ulkomuotoa kompensoimaan halusin perinteistä paperitapettia Pihlgren & Ritolalta. Koska kyseessä on paperitapetti ilman muovikalvoa, lakkasimme tapetoidut seinät, jotta vesihöyry ei tekisi tuhojaan tapetille. Seinän alaosaan teimme puolipaneelin, jotta mahdolliset vesiroiskeet lavuaarista eivät olisi haitaksi. Vanhaa tyyliä tuo myös mustavalkoinen laattalattia.

Allaskaapiksi hankimme vanhan komuutin, joka tilattiin muiden kaappikauppojen kylkiäisenä Puolasta. Hanat otettiin kotimaisen Oraksen mallistosta, koska mies halusi ennen kaikkea helpot ja kestävät hanat. Omat haaveeni vanhanmallisista hanoista saatikka erillisestä kylmä- ja kuumahanasta jouduin siis tässä kohtaa hautaamaan. Myöskään vessanpöntön kanssa ei kikkailtu, vaan se on tavallinen Ido.

Vanhan talon kylpyhuone on aina tietyllä tapaa kompromissi, koska vanhaa tyyliä ja uutta lvi-tekniikkaa ei ole helppo yhdistää. Itse ajattelen, että sisustukselliset valinnat, kuten tapetit,  paneelit ja laatat luovat niin voimakkaasti tunnelmaa, että uudenmalliset hanat tai suihkukaapit antaa siinä kohtaa anteeksi. Kylpyhuone kaipaa vielä vähän lisää yksityiskohtien hiomista, minun on esimerkiksi tarkoitus kunnostaa seinälle pikkukaappi tavaroiden säilytystä varten ja ripustaa seinälle myös tauluja, mutta kokonaisuutena olen tähän jo aika tyytyväinen. Oikeastaan se on lempparini koko talon huoneista. Ennen kaikkea olen tyytyväinen siihen, että uskalsin seurata visiotani emmekä tyytyneet niihin kaikkein ilmeisimpiin vaihtoehtoihin, joita katalogeissa näkee.

Minkälaisen kylpyhuoneen sinä olet toteuttanut vanhaan taloon tai millaisesta haaveilet?

The post Vanhan talon kylpyhuoneen tyylivalinnat appeared first on Menolippu Maalle.

Näin lähellä joulua ei välttämättä ole enää aikaa selata monimutkaisia reseptejä tai ehkä edes leipoa viimehetken leipomuksia, mutta kaupan kautta ehtii vielä käydä ja napata mukaansa taatelipussin ja lisukkeita. Näitä taatelinameja voi napostella vaikka jouluiltana suklaakonvehtien sijasta tai välipalaksi pitkin joulunpyhiä samalla kun vilttiin kietoutuneena lukee pukin tuomaa kirjaa tai katsoo jotain joulun klassikkoelokuvista. Namut sopivat myös vaikka yllätysvieraille tarjottavaksi, koska ne valmistaa nopeasti ja aineet säilyvät hyvin kaapissa.

Taatelinamit on superhelppo tehdä. Halkaise vain taatelit keskeltä ja kokeile erilaisia makuyhdistelmiä. Itse kokeilin näitä:

• Taateli + sinihomejuusto + manteli (manteli tuo mukavaa puruvastusta)
• Taateli + tahini + omena (tahini tuo makeutta, omena raikkautta)
• Taateli + tahini + puolukka (hapan puolukka on hyvä vastapari tahinille)
• Taateli + tyrnimarja/puolukka (raikas marja yhdistettynä makeaan taateliin, nam!)

Muutkin jouluisen juustotarjottimen juustot varmasti sopisivat taateleiden kanssa hyvin yhteen.

Tämä postaus oli muuten osa Varpublogien joulukalenteria ja sen 22. luukku. Käy kurkkaamassa joulukalenterin muutkin luukut täältä!

The post Jouluiset pikkunaposteltavat taatelista appeared first on Menolippu Maalle.

Meillä on tehty viime viikkoina vessan remonttia tiiviisti kaikella vähäisellä vapaa-ajalla. Nyt miesväki kuitenkin päätti painaa vessan oven kiinni ja olla avaamatta sitä muutamaan viikkoon. Eipä tuo projekti jouluksi valmistuisi kuitenkaan, joten onkin ihan hyvä hetki aloittaa pieni tauko. Joulusiivous siis alkakoon! Mutta miten saada nättiin kuntoon koti, jossa asutaan keskellä remonttia? Tänä vuonna tehtävä on melko helppo, kun työn alla on vain vessa, mutta aikaisempina vuosina on jouduttu viettämään joulua vielä kirjaimellisemmin keskellä työmaata. Tässä siis omat, kokemuksen pohjalta syntyneet vinkkini.

1) Sulje ovi

Jos remontti on käynnissä vain yhdessä osassa taloa, ei ole mitään syytä stressiin. Remontti kyllä pärjää muutaman päivän itsekseenkin, ja sillä aikaa voit siivota muun talon. Tärkeää on, että joulunpyhinä todella maltetaan olla menemättä sinne remppatyömaalle, koska muuten pöly alkaa taas levitä muuallekin kotiin. Paitsi tietysti jos remontti-into on liian kova, ja silloin ongelma ei olekaan mikään ongelma, koska se tietää nopeammin valmista.

2) Vaihda perspektiiviä

Jos remontti on levällään vähän joka puolella, keskity katsomaan paikkoja kuin ravihevosen silmälaput silmillä. Näet vain kapean kaistaleen suoraan eteenpäin eli pystyt keskittymään vain siihen yhteen tai kahteen kauniiseen osaan kodistasi, joka ei sillä hetkellä ole työn alla. Koristele se paikka oikein jouluiseksi ja unohda loput. Pienimmillään riittää jo kaunis asetelma pöydällä tai kynttilän tuike ikkunalaudalla.

3) Aseta oma tärkeysjärjestyksesi

Martat sanoivat aikoinaan, että kaappeja ei tarvitse siivota jouluksi, jollei aio viettää jouluaan kaapissa. Itse olen tässä parina päivänä siivonnut erityisesti kaappeja, ja se on tuottanut valtavaa iloa. On saanut tehdä järjestystä edes jonnekin, vaikka tietää, että kaikkialla ei tule kovin siistiltä näyttämään (esimerkiksi eteisessä kököttää jo kolmatta kuukautta lämminvesivaraaja). Jos ei ole mahdollista tehdä kaikkea mitä haluaisi, panosta siihen, mistä itsellesi tulee takuuvarmimmin hyvä mieli.

4) Luo illuusio

Vaikkei olisi kovin siistiä, asiat voi saada näyttämään siltä sytyttämällä kynttilöitä, laittamalla joulumusiikkia soimaan ja lämmittämällä tuoksuvaa glögiä. Itselleni auttaa usein se, että tavarat ovat kutakuinkin järjestyksessä, ja imurointikin tuo heti siistimmän olon. Ketä kiinnostaa, onko lattioita ehditty pestä tai saunaa jynssätä. Niitä voi putsailla vaikka sitten ensi vuoden puolella.

5) Lähde jouluksi muualle

Kuka pakottaa viettämään joulua kotona? Pakkaa kimpsut ja kampsut ja lähde sukulaisiin tai nappaa viime hetken äkkilähtö etelään. Se tosin verottaa aika lailla remonttibudjettia, mikä ei kyllä ole hyvä juttu…

The post Remontti kesken, miten hoituu joulusiivous? appeared first on Menolippu Maalle.

Tänä vuonna sitten aloin tuumasta toimeen. Jouluruokien versiointi tuntuu nyt olevan jonkinlainen pieni trendikin, ainakin olen nähnyt monessa paikassa jouluisia porkkanareseptejä, jotka etäisesti muistuttavat porkkanalaatikkoa.

Omaan porkkanalaatikon korvikkeeseeni tuli vain muutama ainesosa, joista yksi sattuu olemaan lanttu. Lanttulaatikko on kyllä lemppareitani, mutta saahan sitä lanttua laittaa muuallekin kuin lanttulaatikkoon. Uusi twist juureksiin tulee kanelista ja fetajuustosta.

Porkkana-fetavuoka

n. 1 kg porkkanoita
1 pienehkö lanttu
loraus oliiviöljyä
juoksevaa hunajaa
½ tl kanelia
suolaa
pippuria myllystä
1 pkt (150 g) fetajuustoa

Kuori ja pilko porkkanat ja lanttu. Levitä palat uunivuokaan ja lisää päälle oliiviöljyä, juoksevaa hunajaa ja mausteet. Sekoita vielä kaikki käsin ja murustele päälle fetajuusto. Paista 200-asteisessa uunissa noin 45 minuuttia. Paistamisen loppupuolella vuoka kannattaa peittää foliolla tai kannella, jotta feta ei tummu liikaa.

Tämä oli muuten ihan sairaan hyvää, joten veikkaan, että tällaista herkkua tullaan kuin tullaankin joskus näkemään meidän joulupöydässämme. Tänä vuonna tosin tytär pyysi, että perinteistä porkkanalaatikkoa tehtäisiin joka tapauksessa, joten klassikon valta-asema ei ainakaan vielä tullut horjutetuksi.

The post Porkkanalaatikon korvike eli jouluinen porkkana-fetavuoka appeared first on Menolippu Maalle.

Kokosin juuri joulusiivouksen yhteydessä pahvilaatikollisen tavaraa keittiön kaapeista ja vein kierrätykseen. Karsimisesta tulee kieltämättä kevyt olo, mutta en silti yhdy ylistysvirteen siitä, että kaikki karsiminen olisi hyvästä. Minulla on paljon tavaraa, joka ei oikeastaan ole tarpeellista mutta jonka haluan säilyttää silti. Esimerkiksi kirpputoreilta keräillyt tai isovanhemmilta saadut astiat kuuluvat usein niihin tavaroihin, joita ei oikeastaan kovin usein käytetä, mutta joita ei viitsi heittää poiskaan. Voiko siis kirpputoreja rakastava vanhojen tavaroiden haalija ollenkaan saada kotiaan järjestykseen karsimisen hengessä?

Helpointa on laittaa pois tavaraa, joka on tarpeetonta, ei miellytä omaa silmää ja joka ei sisällä tunnearvoa. Jos taas esineeseen liittyy kauneus, tunnearvo tai rahallinen arvo, asiat mutkistuvat. Jos on esimerkiksi tehnyt virhehankinnan kirpparilta vähän liian korkeaan hintaan, voi tuntua vaikealta antaa sitä eteenpäin ilmaiseksi. Sopivan ostajan löytäminen taas voi olla vaikeaa. Olen itse huomannut, että mitä pidempään jotakin turhaa, vaikkakin kallista esinettä säilöö kotonaan, sitä helpommaksi siitä luopuminen tulee. Tavaran turhuus alkaa ärsyttää niin paljon, ettei hintaa enää muistakaan.

Tunnearvo (itselle tai muille) tekee esineestä vieläkin hankalamman laittaa kiertoon. Joskus tavaroita tulee säilytettyä pelkästään jonkinlaisten ääneen lausumattomien suvun perinteiden vuoksi. Tulisiko edesmenneelle mammalle paha mieli, jos tietäisi minun heittäneen hänen virkkaamansa päiväpeiton pois? Peitto on mallinsa vuoksi vähän epäkäytännöllinen, joten sitä ei oikeastaan koskaan käytetä. Itse ainakin kokisin tekeväni jonkinlaisen vääryyden, jos laittaisin sen eteenpäin. Entä mitä ajattelisivat tulevat sukupolvet: arvostaisivatko he aarteiden säilytystä vai kiroaisivatko hamsteria, jonkunhan niitä tavaroita pitää jossain vaiheessa karsia ja lajitella kuitenkin. Entä voiko lahjaksi saadut tavarat laittaa kiertoon ilman, että lahjan antajan loukkaantuu? Moni ei uskalla ottaa riskiä ja säilöö siis varastoissaan kaikenlaista itselleen turhaa.

Lapsiperheessä oman lukunsa muodostavat lasten pieniksi jääneet vaatteet ja tarvikkeet. Kun lapsia on kaksi, aina on jotain, mitä pitää säilöä isommalta pienemmälle. Vaikka lastentarvikkeille luulisi olevan hyvin kysyntää, tarjontaa on myös niin paljon, että esimerkiksi kirppareilla menekki voi olla oletettua heikompi. Niinpä olenkin ottanut tavakseni lahjoittaa kassillisia lastenvaatteita sukulaisille ja tuttaville, koska kirpparilta vaatteista saatava raha ei oikein vastaa niiden lajittelusta ja myyntikuntoon silittämisestä syntyvää työtä (hinnoittelun vaivasta puhumattakaan).

Minulla on ollut tapana noin kerran vuodessa käydä varastoja läpi ja laittaa aina jotain kiertoon. Muuten ei varastoihin enää mitään mahtuisikaan, koska jostain mystisestä syystä kamaa kertyy koko ajan lisää. Silti joskus tulee tunne, että laitanko tässä nyt pois tulevaisuuden aarteita. Eiväthän menneet sukupolvetkaan osanneet aavistaa, että Karhu-purkit, opetustaulut tai peltirasiat voisivat olla tulevaisuudessa kuumia myyntiartikkeleita. Tai entä jos vielä muutan mieleni ja alankin tykätä jostain esineestä, josta nyt en pidä.

Siksipä varastojen karsiminen onkin niin vaikeaa. Joku esine tuottaa iloa, toista tarvitaan, kolmas on tallessa perinteiden takia. Mutta kun joka vuosi vähän karsii, ehkä kokonaisuus säilyy kuitenkin hallinnassa.

The post Eroon turhasta tavarasta vai sittenkin muistoja talteen? appeared first on Menolippu Maalle.

Minulla oli ennen tapana ajatella, että säästä valittaminen on turhaa kitinää. Eihän säälle mitään voi, ja jos kerran Suomessa on niin kamalaa, aina voi harkita muuttoa jonnekin muualle. Maalla asuessa on kuitenkin konkretisoitunut, miten vahvasti elämä kietoutuu yhteyteen luonnon kanssa. Pimeä ja eloton vuodenaika vaatisi ihmiseltäkin aikaa asettua lepäämään ja antamaan tilaa väsymykselle ja joutenololle. Tehokkuutta tavoitteleva yhteiskuntamme ei kuitenkaan tee eroa kesän ja talven välillä vaatimuksissaan, vaan työssä on aherrettava samalla tavoin niin talvella kuin valoisampaankin vuodenaikaan. Niinpä ihmiselle luontainen tarve ottaa talvella vähän rennommin on tehty meillä vaikeaksi.

Mutta paljon voi tehdä itsekin sen eteen, että nenänpää pysyy pinnan yläpuolella taistelussa kaamosmasennusta vastaan. Vakavammin masentuminen ei tietenkään ole kenenkään oma syy, mutta sellaista arkipäiväisempää talviajan alakuloa ja saamattomuutta pystyy kyllä karkottamaan itsekin. Tässä omat hyväksi havaitut keinoni.

5 vinkkiä kaamosväsymyksen karkottamiseen

1) Ulkoile ja liiku

Yritän käydä lenkillä joka päivä, jos vain mahdollista. Vaikka sataisi eikä tekisi mieli lähteä minnekään, ulkoilma tekee aina hyvää. Olen päättänyt olla välittämättä kuraisista ulkohousuista ja vaelluskengistä, pesen ne sitten kevään koittaessa.

Tsekkaa myös tämä: Kävellessä tuulettuu myös pääkoppa

2) Valoa pimeyteen

Sytytän joka päivä heti aamulla kirkasvalolampun työpöydälle. Lisäksi kotiin on ripustettu jouluvaloja, ja silloin tällöin poltetaan kynttilöitä. Lapsetkin pyytävät usein, että laitetaanko led-tuikut palamaan. Joskus erityisen synkkänä ja ankeana aamuna sytytetään kynttilät kolmihaaraiseen kynttilänjalkaan, mikä saa heti aamun tuntumaan tunnelmallisemmalta.

3) Sosiaalista elämää

Ei ole mikään ihme, että suomalaiset ovat niin innokkaita pikkujoulun juhlijoita. Ovathan pikkujoulut hyvä syy keksiä kaikenlaista hauskuutta vuoden pimeimpään aikaan. Omassa yhden hengen firmassani ei pikkujouluja ole tarjolla, mutta aina voi soittaa kaverille ja lähteä vaikka glögille.

4) Haaveilua ja suunnittelua

Aika monen reissuhaaveen siemen lähtee itämään vuoden pimeimpänä aikana. Itsellänikin on haaveena vielä joskus viettää talvea/talvia pois Suomesta. Ja vaikka talvi-iltaisin aikaansaamisen taso ainakin meikäläisellä on ameeban luokkaa esimerkiksi tuunaus- ja remppaprojektien suhteen, pimeitä talvi-iltoja voi käyttää myös Pinterest-tauluja täydennellen ja tulevan kevään ja kesän hankkeita suunnitellen.

5) Nuku enemmän

Aika yllättävää, että suurempi määrä unta voisi helpottaa väsymystä, eikö? Vaikka asia on itsestään selvä, on silti tosi vaikea mennä ajoissa nukkumaan, vaikka väsyttäisikin. Sen suhteen saa kuitenkin olla kiitollinen, että meillä eivät enää lapset yöaikaan juuri valvota. Muutama talvi tässä onkin tullut talsittua koomassa pelkästään siksi, että perheessä on ollut vauvoja, mutta nyt saa (luojan kiitos) syyttää nukkumattomuudesta vain itseään.

Yksi hyvä lisäkonsti tuntuu muuten olevan myös kiitollisuus. Vaikka meillä on täällä Suomessa ajoittain vähän surkea ilmasto, hiljattain juhlittu itsenäisyyspäivä sai muistamaan, että moni asia on myös todella hyvin. Pitääpä yrittää nähdä tämän pimeän vuodenajan hyvätkin puolet ja ennen kaikkea muistaa, että asiat ovat hyvin, jos pimeys on murheista suurin.

Ps. Ei maalaistalvikaan nyt ihan aina pimeä ole.

The post 5 vinkkiä kaamosväsymyksen karkottamiseen appeared first on Menolippu Maalle.

Olen huomannut, että suhtautumiseni jouluun vaihtelee vähän joka vuosi. En voi väittää itseäni kovin hartaaksi jouluihmiseksi, koska harvemmin jaksan nähdä erityistä vaivaa joulun eteen. En fiilistele joulukoristeita syksystä lähtien tai suunnittele joka vuosi joulun menua uudelleen, joten joulu tuleekin aina vähän yllättäen. Vaikka joulu on kyllä ehdottomasti yksi suosikkijuhlistani, vaihtelee paljon, miten tärkeältä se kunakin vuonna tuntuu. Joskus joululaulut soivat jo marraskuusta lähtien, toisinaan taas muut ajatukset täyttävät mielen joulun alla.

Niinä vuosina kun ei vielä ollut lapsia ja matkustin joka joulu vanhempieni luokse valmiiseen joulupöytään, joulun tunnelma syntyi lähinnä siitä, että kaikki oli niin kuin oli ollut aina ennenkin jo lapsuuden jouluista lähtien. Mutta nyt olenkin yhtäkkiä itse se vastuullinen aikuinen, jonka tehtävänä on luoda lapsille joulumuistoja ja rakentaa perinteitä. Tämän tehtävän täytän kyllä innolla, mutta on pakko myöntää, että välillä tulee vedettyä mutkat suoriksi. Esimerkiksi tänä aamuna lapset löysivät joulukalentereistaan pääsiäismunan, koska kalenteria täyttävällä tontulla ei sattunut edellisenä iltana olemaan oikein parempaakaan pussintäytettä. Onneksi lapset eivät takerru tällaisiin pikkuseikkoihin.

Lasten myötä tapahtunut lopullinen aikuistuminen on saanut näkemään se, että vaikka joulun haluaisi ottaa kuinka rennosti, jonkun se juhla pitää kuitenkin valmistella, jos sitä haluaa viettää perinteisin menetelmin. Jonkun pitää kokata jouluruuat, siivota, hakea kuusi ja ehkäpä ostaa pari lahjaakin. Ainahan voisi unohtaa koko joulun ja syödä aattona vain pakastepizzaa, mutta ainakaan minulle ei joulu sillä tavalla tulisi lainkaan – enkä usko, että lapsetkaan siitä tykkäisivät. Täytyy siis myöntää, että jossakin sisälläni on valmiina ideaalikuva täydellisestä joulusta, joka on ”pakko” saavuttaa. Onneksi tuo ideaali ei ole kovin epärealistinen, vaan tähän mennessä siihen on ylletty joka joulu.

Kanarian reissulla heitin kuitenkin ilmaan sellaisen ajatuksen, että mitä jos lähtisimmekin joku joulu jonnekin kauas reissuun. Silloin jäisi oikea joulu viettämättä, mutta saisi hyväksikäytettyä monta arkipyhää lomamatkaa varten. Suomalaisen joulun voisi sitten viettää vaikka viikkoa etukäteen ennen reissuun lähtöä. Silloin ei kyllä saisi vältettyä joulukiireitä, vaan päinvastoin, ne vain aikaistuisivat viikolla.

Käykääpä muuten kurkkaamassa Varpublogien herkullista joulukalenteria joulua odotellessanne! Oma kalenterivuoroni koittaa 22. joulukuuta.

The post Oletko joulunrakentaja vai istutko valmiiseen pöytään? appeared first on Menolippu Maalle.